Ahdistus.

Hyvä ahdistuspäiväkirja…

Olen kokenut ahdistuksen aina tulppa-tunteena. Ikään kuin pullo olisi täynnä kuplia, sisällä myllertää kunnes jostain reunasta ’pop’ korkki poksahtaa kattoon ja putoaa maahan. Olen taas maan kamaralla, oma itseni. Henkilökohtaisesti minulla ahdistus kehittyy usein voimakkaasta sosiaalisesta kuormituksesta. Minulle selvisi tänä talvenä, että olen itseasiassa ambivertti. Onko tämä sinulle tuttu termi? Ambivertti on introvertin ja ekstrovertin välimuoto. Eli vaikka nautin sosiaalisuudesta, TARVITSEN yksinoloa. Ambiverttius on yhdenlaista nuoralla tanssimista. Vaikka kaipaan sosiaalisia kanssakäymisiä, kuormitun, jos niitä on lyhyellä aikavälillä tiheään.

Ennen ahdistumista huomaan tulkitsevani muiden tunteita herkemmin, ylianalysoivani tilanteita sekä saatan tulla kärsimättömämmäksi. Kaikki nämä ovat myös vahvuuksia tietyissä tilanteissa, mutta huomaan laiminlyöväni omia tarpeitani, kun tapaamistiheys tiivistyy.

Tällöin koen itseni usein ahdistuneeksi, koska sisimpäni yrittää huutaa: ”ENTÄ MINÄ? Miltä minusta sitten tuntuu?” Kun tuntuu pahalta, on tärkeää pysähtyä ja katsoa sisäänpäin tunnustellen, miten minä itse asiassa voin tänään? Silloin on helpommin sanottu kuin tehty: älä ylianalysoi, mitä toinen tai itse sanoit, vaan kysy oletko syönyt ja levännyt tarpeeksi tai mahdollisesti saanut tarpeeksi omaa aikaa. Kun yksi juurisyy tai päällimmäinen tunne saa tulkinnan, ahdistuskin heti hälvenee. 

Tämä on minun ahdistuspäiväkirjani. Se saattaa kuulostaa samalta kuin sinun. Olemmehan metsäkansaa ja yksinolon ihanuus yhdistää meitä monia. Tai sitten ei. Oma ahdistuskokemuksesi saattaa olla täysin erilainen. Mutta joka tapauksessa kirjoita omasi ja ensi kerralla ahdistus ei pääse yhtä lailla valloilleen, koska tunnet itsesi jo paremmin.